Tavat ja uskomukset

Uskomukset ovat omanlaisiaan tapoja - ajattelumalleja, joita sovellamme aina tilanteen mukaan. Jos itse uskot, että onnistut aina kun yrität, suuntautuu toimintasi aktiivisesti kohti uusia haasteita. Jos taas toistat mielessäsi: ”Ei se kuitenkaan onnistu, ei se ole ennenkään onnistunut!”, saatat kokea uuden opettelun hankalana ja jättää sen kokonaan väliin. Vaikutukset näkyvät suoraan elämässäsi ja kertovat paljon omasta elämänasenteestasi ja uskomuksistasi koskien omia kykyjäsi ja elämääsi.

"Pessimisti ei pety...!"

Kun tutkit tapojasi ja ajatuksiasi, tutki myös uskomuksiasi. Millaisia stereotypioita omassa arjessasi sovellat? Pyri pitämään kiinni sellaisista uskomuksista, jotka vaikuttavat positiivisesti elämääsi ja sen päämääriin. Pyri toisaalta eroon uskomuksista, jotka vain ovat lähtökohtaisesti negatiivisia ja tuottavat hankaluuksia. Uskomuksen muuttaminen ei ole todellakaan helppoa, kuten ei omien sitkeiden tapojen muuttaminen yleensäkään. Mutta positiivinen ajattelu ja sen harjoittelu varmasti palkitsee ja avaa paljon mahdollisuuksia arkeen, joita et siellä uskonut olevankaan.

Kun kerran saat pessimistisen uskomuksen poistettua ajatuksistasi, voi käydä samoin kuin tapojen muuttamisessa yleensäkin: ihmettelet, miksi et jo aikoja sitten käynyt kielteiseen uskomukseesi tai huonoon tapaan kiinni. Huomaat miten pienillä asioilla voi olla suuri vaikutus hyvinvointiisi, terveyteesi ja elämänlaatuusi.

"Vanha koira ei opi uusia temppuja...!"

Vanhemmiten ihminen kokee vähemmän tärkeäksi tai tarkoituksenmukaiseksi pyrkiä oppimaan uusia asioita. Siksi he oppivat vähemmän. Ihminen oppii ja kehittyy jos hän niin haluaa. Kyseessä ei ole mitenkään ikään sidonnainen asia vaan tahtoon, motivaatioon ja oppimisen haluun. Kyseessä on kaikkiin tapoihin ja ajattelumalleihin liittyvä muutosvalmiuden tila. Ketään ei voi käskeä tai määrätä muuttumaan tai muuttamaan asioita ajattelussaan ja toiminnassaan ilman henkilön omaa halua. Tai ainakaan muutos ei ole pysyvä.

Mieti siis, millä uusilla tavoilla ja taidoilla voit parantaa oman elämäsi laatutekijöitä. Ja tietenkin kaikki mitä sinä teet vaikuttaa myös läheisiisi. Pystyt oppimaan mitä tahansa, missä iässä tahansa, kunhan sinulla on motivaatio sen oppimiseen. Tärkeää on aloittaa aina riittävän alhaiselta ja helpolta tasolta ja harjoittella uutta tapaa tai taitoa riittävän usein ja säännöllisesti, vähitellen itseään enemmän haastaen. 

"Olen aina ollut pyöreä...!"

Uskomukset omasta rajallisuudesta ja kyvyistä ovat juurtuneet ajatuksiisi usein jo lapsuudessa. Kehonhallinnallisista haasteista vaikkapa kasvupyrähdyksen aikaan on voinut tulla ajatuksiisi "totuus" siitä, ettet ole liikunnallisesti lahjakas vaan suorastaan kömpelö. Ehkä siksi suhteesi liikuntaan on jäänyt kokonaan muodostumatta. Aikuisiällä koet sen aloittamisen vaikeaksi, koska et ole saanut positiivisia kokemuksia omien kykyjesi tukemiseksi. Samalla lailla esimerkiksi paino voidaan kokea sellaiseksi, ettei siihen voi vaikuttaa koska omissa ajatuksissasi "Olen aina ollut pyöreä, eikä painoni putoa vaikka tekisin mitä. Olen jo kokeillut kaikkea!"

Tällaisessa tilanteessa on valtavasti hyötyä jos oppii käsittelemään uskomuksiaan ja muokkaamaan niitä positiiviseen suuntaan. Näin uusien tapojen opettelu helpottuu ja pystyt ylläpitämään motivaatiotasi ja tukemaan muutosvalmiuttasi kokemalla positiivisia fiiliksiä pystyvyyden tunteen kasvaessa vähitellen.

Uskomusten muuttamisen taustalla vaikuttavat siis monet asiat. Tietoinen ajattelu on tietenkin yksi asia, mutta kuitenkin melko pieni tekijä. Toinen, suurempi vaikuttaja, on alitajunta ja sieltä kumpuavat toimintaa ja ajattelua ohjaavat tekijät. Kolmantena tunteet, joita asiat sinussa herättävät. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen jatkuvasti ja koko ajan. Palaan näihin taustatekijöihin tulevissa blogeissani.

2 tapaa helpottaa uusien tapojen oppimista

Kun yritämme tehdä muutoksia arjen tapoihin, keskitymme usein tavoitteisiin ja ajatukseen lopputuloksesta. Kuitenkin tärkeintä on toiminta, tekeminen, konkretia. Koetetaan löytää niitä tekemisen tason asioita, joiden toteutuessa tavoitteisiin voidaan päästä. Pyri siis keskittymään tekemiseen, ei tavoitteeseen.

Törmäämme kuitenkin heti kahteen haasteeseen: mitkä toiminnot ovat oleellisia ja toisaalta miten ne saadaan osaksi arkea?

Pienet asiat

Opitut tavat ovat helppoja ja vaivattomia. Aivot saavat keskittyä muuhun kun tavat ohjaavat toimintaa monessa tilanteessa. Kun tapa on aivoihin iskostettu, se  pysyy siellä ja toiminta on automaattista, eikä motivaatiota tarvita juuri lainkaan sen toteuttamiseen.

Haasteena on kuitenkin, miten uusi tapa saadaan osaksi arkea. Mielestäni pienet tapamuutokset (vaikka useammatkin) ovat aina parempia kuin kerralla tehtävät suuret elämäntaparemontit. Pienillä muutoksilla saadaan monimutkaisemmastakin muutosprosessista helpompi. 

Aivomme assosioituvat uusiin tapoihin sen mukaan miltä ne meistä tuntuvat. Jos jatkuvasti koet epämukavuutta ja hankaluutta uutta toimintaa kohtaan, teet asioita "vasten tahtoasi". Tämän seurauksena koet negatiivisia ajatuksia uusia tottumuksia kohtaan ja tällainen negatiivisuus vaikuttaa voimakkaasti onnistumiseen. Tämän takia kannattaa edetä pienin askelin ja vähän kerrallaan. Pitää tekeminen niin yksinkertaisena kuin mahdollsita. Se lisää onnistumisen ja pystyvyyden tunteita. Parhaimmillaan voi sanoa:" Olipa se yllättävän helppoa!"

Laukaiseva tekijä

Muutosta tehtäessä tulee olla tietoinen siitä mitä on tekemässä. Usein me kuitenkin "unohdamme" tehtävänä olevan muutoksen, uuden tavan toimia. Muistaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin itse uuden toiminnan tekeminen. Miten voisisimme auttaa muistia? Tehtävään muutokseen voi liittyä joku laukaiseva tekijä, muistuttaja. Se ei lisää motivaatiota tai helpota itse toimintaa, mutta muistuttaa siitä. Se voi olla vesipullo pöydällä muistuttamassa riittävästä veden juomisesta tai hälytys puhelimessa nousta välillä työpöydän äärestä seisomaan.

Kaikille tulee välillä hetkiä, että äkisti muistaa mitä olikaan tekemässä. Tällaisissa tilanteissa laukaiseva tekijä on toiminut ja muistuttanut itse tekemisestä. Laukaiseva tekijä voi olla sisäinen tai ulkoinen. Sisäisenä tekijänä voisi pitää vaikka puhelimen viestien tai sähköpostien tarkistamista. Se on varmaan monilla meistä jo melko automaattista. Itse viesti voi sitten toimia ulkoisena laukaisevana tekijänä jos se vaikka muistuttaa jostain uudesta tavasta, jota olet harjoittelemassa. Laukaiseva tekijä voi olla myös luontainen tai se pitää itse luoda.

Siksi voisi olla hyvä hyödyntää esimerkiksi puhelinta tai sähköpostia muistuttajina uuden toiminnan tekemisessä.

Pohdi siis näitä kahta asiaa kun olet miettimässä arjen tapamuutosta:

1. mikä tai mitkä pienet konkreettiset ja tekemiseen liittyvät asiat veisivät omaa muutostasi eteenpäin. Valitse aluksi omien resurssiesi mukaan 1-3 mielestäsi oleellisinta asiaa. Keskity niihin. Vältä liian suurta muutosta kerrallaan.

2. Pyri löytämään itsellesi "muistuttaja". Laukaiseva tekijä, joka auttaa sinua muistamaan muutoksen ja uuden toimintatavan. Hyödynnä esimerkiksi teknologiaa tukemaan muutostasi.

Kuinka kauan oikeasti kestää muuttaa tapoja?

On esitetty, että kestää 28 päivää kehittää uusi tapa, tai ehkä 21 tai 18, riippuen keneltä kysytään.

University College of Londonin psykologi Phillippa Lallyn (European Journal of Social Psychology, 08/2009) tutkimuksessa kesti keskimäärin 66 päivää oppia uusia tapoja, kuten hedelmien syöminen päivittäin tai säännöllinen lenkkeily. Vaihteluväli oli laaja - joillakin kesti 18 päivää, toisilla jopa 245 päivää - ja jotkut tavat tietenkin ovat vaikeampia muuttaa kuin toiset: ei ole yhtä helppoa aloittaa vaikkapa syömään omena päivässä kuin opetella päivittäin tunti uutta kieltä. Toinen murrettu myytti oli ajatus, että muodostettaessa uutta tapaa - jos et onnistu uuden tavan toteutuksessa päivittäin - kaikki on menetetty. Tämä ei siis pidä paikkaansa vaan uuden tavan voi oppia, vaikka välillä tulee takapakkeja ja uuden tavan "harjoittelu" jää jonain päivänä väliin.

Elämäntapavalmentajat ja -gurut käyttävät 28 päivän sääntöä siksi, että se tekee tapojen muuttamisesta riittävän haasteellista, mutta motivoinnin kannalta oletettavasti myös "riittävän helppoa". Ensimmäinen ongelma tässä on perin yksinkertainen: tapojen muuttaminen on vaikeaa. Aivomme on suunniteltu käyttämään oikoteitä, tekemällä mahdollisimman monia tapoja, toimintaa ja käyttäytymistä automaattiseksi.

"Onko tapojen muuttamisen tarkoituskin olla vaikeaa? Onko sellaisella tavalla mitään käyttöä aivojen kannalta, mikä ei vapauttaisi aivoenergiaa kiireellisemmille ja tärkeämmille toiminnoille?"

Tapojen muuttamisen ongelmana on, että meillä on taipumus ajatella tapojen muuttamista hieman väärästä näkökulmasta.

Pitää ymmärtää, että tavat ovat aina vastauksia erilaisiin tarpeisiin. Yritämme usein muuttaa tapojamme ottamatta huomioon sen epäsuoria vaikutuksia. Jos syöt huonosti, voit päättää aloittaa syömään paremmin. Ongelmana voikin olla se, että syy miksi syöt hampurilaisia ​​ja jäätelöä on tunteaksesi lohdutusta, rentoutta ja iloa. Silloin pelkästään se, että alkaa syödä vihersmoothieita ja parsakaalia on kuin yrittäisi korjata puhjenneen autonrenkaan vaihtamalla autoon öljyt. Tai päätät katsoa vähemmän televisiota. Mutta kun haluat katsoa televisiota... Pitäisi siis lopettaa TV:n katselun haluaminen! Teemme päätöksiä, jotka taistelevat koettuja tarpeitamme vastaan.

"Tapojen ketjut ovat liian heikkoja, että niitä tuntisi kunnes ne ovat liian vahvoja rikottaviksi!"

Mieti omalta kohdaltasi, miten omat tapasi ohjaavat sinua. Koeta löytää erilaisia tarpeita miksi joku tapa on muodostunut ja millaisia korvaavia asioita voisi arjesta löytää vastamaan näihin tarpeisiin ja tunteisiin.

Vuorotyön mahdollisuudet

Vuorotyötä tekee Suomessa hieman yli 30 % työntekijöistä. Vielä vuonna 2003 heitä oli 24 %, joten vuorotyöläisten määrä lisääntyy koko ajan. Vuorotyötä tekevistä kolmannes tekee myös yötyötä.

Vuorotyön haasteista kirjoitin edellisessä blogissani, nyt keskityn enemmän sen mahdollisuuksiin.

Vuorotyön haasteet koetaan usein hankaloittavan elämää monella tavalla. Haasteita on fysiologisesti, psykologisesti sekä sosiaalisesti. Terveyden ja palautumisen haasteet, stressi ja kuormittuminen sekä ystävyyssuhteille ja perhe-elämälle aiheutuvia haasteita ja haittoja voi olla runsaasti. Haasteet ja ongelmat ovat aitoja. Ratkaisuja kuitenkin aina löytyy, joilla tilannetta voi parantaa. Ei aina ideaalilla tavalla, mutta joka tapauksessa edellämainittujen haittojen lieventäminen onnistuu.

"Vuorotyö mahdollistaa asioita, joita "normaali" 8-16 työaika ei mahdollista"

Vuorotyötä ajatellaan usein sen aiheuttamien haittojen kautta, vaikka positiivisesti ajatellen se mahdollistaa myös erilaisia asioita, joita "normaali" 8-16 työaika ei mahdollista tai hankaloittaa. 

Viikolle ajoittuvat vapaapäivät antavat mahdollisuuden hoitaa asioita helpommin virastoaikoihin. Kaupoissa ei tarvitse käydä pahimpiin ruuhka-aikoihin vaikkapa juhlapyhien alla. Lisäksi vuorotyö mahdollistaa liikkumisen ajoittamisen siten, että myös pimeimpään vuoden aikaan pääsee nauttimaan valoisasta ajasta. Liikkumiseen tuo mahdollisuuksia myös se, että liikuntapaikoissa on usein ruuhkaa klo 17-20 välillä. Vuorotyöläinen voi mennä liikkumaan sellaisiin aikoihin, jolloin on enemmän tilaa ja saa näin harjoitella ja liikkua omaan tahtiinsa.

Lisäksi omien aikataulujen rakentaminen lepo- tai vapaapäiville mahdollistaa monia asioita eri tavalla. Pääset liikkumaan tai toteuttamaan itseäsi mihin aikaan päivästä tahansa. Aamulla tai päivällä liikkuminen esimerkiksi vapauttaa iltoja sosiaaliseen elämään tai perheen kanssa puuhasteluun. Illalla ei ole enää painetta lähteä tekemään jotain vaan voi rauhassa keskittyä muihin asioihin.

Pyri siis miettimään miten vuorotyö tuo erilaisia positiivisia asioita arkeesi ja miten se mahdollistaa sellaisia asioita, joita ei normaalissa päivätyössä pysty toteuttamaan. ietenkin vuorotyömalleja on valtavasti erilaisia, mutta kaikista löytyy mahdollisuus kun sitä tarkastelee avoimella mielellä.

On helpompaa selvitä vuorotyön haasteista kun 
1. hyväksyy hankaluudet ja haitat osana vuorotyön tekemistä ja välttää käyttämästä energiaa siihen, että murehtii tilannetta
2. pyrkii löytämään mahdollisuuksia enemmän kuin hankaluuksia ja pyrkii positiivisella asenteella etsimään aktiivisesti luovia ratkaisuja arkeen
3. toteuttaa aikatauluista vapaampaa kalenteria itselleen sopivalla tavalla, sekä suunnittelee asioita ja harrastamista etukäteen.

Hyvinvointi ja vuorotyö

Vuorotyö aiheuttaa merkittäviä haasteita hyvinvoinnille ja sen hoitamiselle.
Hyvinvointiin liittyvät haasteet vuorotyössä ovat ratkaistavissa, mutta se kysyy tahtoa ja asennetta. Kuten kaikki muukin elämäntapohin ja arjen tapamuutoksiin liittyvissä asioissa.

Vuorotyön hankaluuksien taakse on helppo mennä piiloon ja selittää omia epäterveellisiä valintojaan sen aiheuttamilla esteillä ja haitoilla. On selvä, että haasteet ovat aitoja ja niiden ratkaiseminen ei välttämättä ole helppoa todellakaan, mutta lähes aina kuitenkin jollain lailla mahdollista. Ei ehkä ideaalilla tavalla, mutta tavalla, josta varmasti on hyötyä jaksamisen, palautumisen ja vireyden näkökulmasta. Positiivisesti ajatellen vuorotyö mahdollistaa vaikkapa liikkumisen sellaiseen aikaan, joka sopii varmasti omiin aikataluihin tai ettei kuntosalillakaan tarvitse jonotella laitteisiin.

Olen törmännyt työssäni isoihinkin haasteisiin erilaisten vuorotyömallien suhteen. Niitä on uskomaton määrä erilaisia! Lyhyttä kiertoa ja pitkää kiertoa, säännöllistä tai täysin vailla mitään logiikkaa pyörivää kolmivuoroa sekä vaikkapa lentöemännän lennot yöllä yli usean aikavyöhykkeen ja seuraavana yönä takaisin. Vähemmästäkin on elimistö sekaisin! Eikä löydy yhtä patenttiratkaisua, jolla kaikkien työvuorohaasteet ratkaistaan kunkin arjessa.

"Terveellisintä on, jos työvuorot kiertävät eteenpäin aamuista iltoihin ja öihin."

Siksi omasta kunnosta, tasapainoisesta ja terveellisestä syömisestä sekä unesta ja palautumisesta tulee pitää entistä enemmän huolta. Elämäntapoihin ja valintoihin liittyvät asiat ovat tärkeässä roolissa kaikilla, mutta erityisesti vuorotyötä tekevillä.

Hyvinvoinnin ja terveyden hoitamiseen vuorotyön keskellä on mielestäni kaksi muita tärkeämpää asiaa: suunnitelmallisuus ja rytmi. Suunnitelmallisuus helpottaa kokonaisuuden hallintaa ja peruselämän rytmien säännöllisyys mahdollistaa pienet poikkeamat ilman, että kokonaisuus hajoaa käsiin työvuorojen sekamelskassa

Vuorotyötä tekevälle suunnitelmallisuus nousee merkittävimmäksi tekijäksi hyvinvoinnin suhteen. Hänen on tärkeää suunnitella elämäänsä liikkumisen, ja palautumisen, jopa syömisen suhteen, enemmän kuin säännöllisen elämänrytmin omaava päivätyöläinen. Vain hänellä itsellään on tieto ja kokemus siitä, miten erilaiset vuorot vaikuttavat ja millaisia voimavaroja todellisuus pitää sisällään. Kuitenkin niin, että ei piilouduta tuon vuorotyöhaasteen taakse ja todeta, että: "Tätä tää nyt on!" Aina voi asioita kehittää ja viedä eteenpäin jollain tavalla.

"On tutkittu, että ihmisten luontaiseen rytmiin lyhyt työvuorokierto sopii parhaiten."

Suunnitelmallisuus mahdollistaa terveyden kannalta tärkeän rytmin ylläpitämisen niin hyvin kuin se vuorotyössä yleensäkin on mahdollista. Sana rytmi kuulostaa tietenkin erikoiselta kun puhutaan vaikkapa epäsäännöllisestä vuorotyöstä. Säännöllisiä rytmejä ja toimintatapoja voi kuitenkin pyrkiä rakentamaan myös vuorotyöläisen arkeen. Ruokailujen suunnittelu säännölliseksi riippumatta työvuorosta, myös yöllä syömisen rakentaminen tukemaan kokonaisuutta. Nukkumisen ja palautumisen varmistaminen erilaisissa tilanteissa, jälleen etukäteen suunnittelemalla milloin ja miten kauan nukutaan. Liikkumisen suunnittelu tukemaan palautumista vaikkapa raskailla työjaksoilla ja edistämään kuntoa ja työkykyä kevyemmillä jaksoilla. Ja monistamalla itselleen toimivaa mallia arjessa eri työvuoroilla.

Ota ohjenuoraksi kokeilla uutta toimintamallia kerran ja pohdi miltä se tuntuu. Tee tarvittavia muutoksia ja kokeile uudestaan. Näin pikkuhiljaa voit rakentaa uutta toimintatapaa, joka tukee vuorotyössä jaksamista ja selviämistä niistä haasteita ja haitoista, joita se vääjäämättä tuo mukanaan.

Kokeile seuraavia kolmea ohjetta omassa arjessasi:
1. kun saat työvuorolistasi, laadi seuraavalle viikolle suunnitelma liikunnan, ruokailujen ja unen suhteen - varmistat itsellesi sopivat ajankohdat terveyden tukipilareille
2. jos teet raskasta työjaksoa, pyri palauttavaan liikuntaan ja kokeile raskaampia liikuntasuorituksia kevyemmillä työjaksoilla - näin mahdollistat kunnollisen palautumisen ja kuntoa kehittävä liikunta on myös tehokkaampaa
3. pyri löytämään ruokailuille säännöllinen rytmi rippumatta työvuorosta - ateria 3-4 h välein. Näin opit hyvän rytmin ja se helpottaa erikoisemmistakin vuoroista selviämistä, jaksamista ja palautumista

Työyhteisön merkitys muutosprosessissa

Meillä jokaisella on elämässämme erilaisia yhteisöjä joihin kuulumme. Edellisessä blogissani käsittelin perheen ja lähipiirin tuen merkitystä muutoksessa. Tässä blogissa mietitään asiaa työyhteisön kannalta. Millaista tukea yksilö voi työyhteisöstä saada omassa muutosprosessissaan -tai päinvastoin?

Käsittelen tässä blogissa muutosta enemmän työn tekemisen edellytyksiin liittyen yksilön näkökulmasta. En niinkään itse työn tekemiseen liittyen. Työpaikan ihmissuhteet nousevat yksilön oman tapamuutosprosessin tukena suureen rooliin. Työtovereiden tuki ja kannustus sekä työpaikan toimintatavat muodostavat merkittävän tukiverkon yksilön onnistumista ajatellen.

Työyhteisön tärkein tehtävä on tietenkin sovittujen työtehtävien tekeminen ja usein muutokseen liittyvät asiat koskevat työn tekemistä ja muutoksia työpaikalla ja työn tekemisen prosesseissa. Yksilö viettää työpaikalla aikaansa kuitenkin ison osan viikon tunneista, jolloin ystävyyssuhteita useinkin muodostuu ja omat, henkilökohtaiset ja omaan arkeen liittyvät tapamuutokset linkittyvät siten myös työpaikalle. Lisäksi työpaikan kulttuuri voi tukea tai haitata muutoksen onnistumista: yleinen asennemaailma terveellisiin elämäntapoihin, palaverien tarjoilut, työnantajan tarjoama tuki sekä työterveyshuollon rooli.

"Yksilön muutoksen tärkein voimanlähde tulee henkilöstä itsestään"

Muutoksessa ympäristön tuki on merkittävässä asemassa, mutta yksilön muutoksen tärkein voimanlähde tulee henkilöstä itsestään. Ilman sitä sisältä nousevaa motivaatiota ei muutosprosessikaan ala. Ulkoa päin motivaatiota voidaan vahvistaa ja tukea, innostaa ja palkita. Työpaikalla, kuten myös lähipiirissä, asenteet muodostavat suurimman haasteen - sekä hyvässä että pahassa.

Työpaikalla on aina mielipidevaikuttajia. Voimakkaita henkilöitä, jotka tuovat omat näkemyksensä myös voimakkaasti esiin. He ovat tärkeitä omassa roolissaan, mutta jos näkemykset ovat enemmän arvostelua ja asioista valittamista, kuin rakentavaa ja kehittävää - ne rikkovat, eivätkä vie asioita eteenpäin. Samalla lailla myös muutosta tekevän henkilön ponnistelut voidaan sabotoida yhdellä mielipidevaikuttajan lauseella: "Unohda nyt tollanen turhanpäiväinen lässytys!"

Varsinkin miesvaltaisilla aloilla voi olla vallalla määrätynlainen ajatus siitä, että millainen käyttäytyminen ja asennemaailma on "oikeanlaista". Elämäntavat ovat huonot ja linjasta poikkeavan voi olla vaikea saada tukea pyrkimyksilleen. Tämän kaltaisessa tilanteessa pitää olla hyvä itsetunto, uskaltaa ja pystyä toimimaan itselleen parhaalla tavalla muiden mahdollisesta negatiivisesta kommentoinnista huolimatta. Se tekee omasta muutoksesta vaikeamman ja haasteet kasvavat merkittävästi.

"Vaatii rohkeutta uskaltaa tehdä omia päätöksiä negatiivisessa asenneympäristössä!"

Muutosta tekevän henkilön tulee luottaa omaan valintaansa ja uskoa myös siihen, että omalla tavallaan toimii esimerkkinä ja kannustajana muille, jotka eivät ehkä ole uskaltaneet tai vielä pystyneet omaa muutostaan aloittamaan.

Jos kuulet työkaverisi aloittaneen elämäntapojensa muutoksen, mieti omaa suhtautumistasi. Olenko minä se henkilö, joka vähättelee muutoksen merkitystä tai omalla toiminnalla tai kommentoinnilla haittaa muutoksen toteutumista?

Vai olenko tukena ja kannustajana, ja siten omalta osaltani varmistamassa muutoksen onnistumisen? Jos joku jättää palaverissa pullan syömättä, se on ok ja hänelle ehkä iso päätös - tue ja arvosta sitä, ja ole tuputtamatta pullaa hänen lautaselleen. Asiasta ei myöskään ole tarvetta tehdä isoa numeroa edes huumorin varjolla.

Mieti myös omaa tilannettasi ja voisitko liittyä mukaan itsellesi sopivalla muutoksen tasolla - ryhmästä voisi olla hyötyä ja tukea myös omiin muutoksen haasteisiisi.

4 tapaa ottaa perhe mukaan muutokseen

       Tämän blogin aiheena on perhe, lähipiiri ja elämänkumppani arjen tapamuutosten onnistumisen takana. Moni hyvä ajatus tai arjen tapamuutos onnistuu tai epäonnistuu riippuen läheisten suhtautumisesta tai toiminnasta. 

       Nostetaan esimerkiksi elämänkumppanin painonpudotus. Se voi olla toimiessaan ja molempien sitoutuessa muutoksiin erinomainen tapa parantaa parisuhdetta. Mutta jos painon pudotus koetaan uhaksi ja se lisää toisen osapuolen epävarmuutta, haaste onnistumiselle saattaa kasvaa liian suureksi ja parisuhde alkaa kärsiä. Toinen osapuoli saattaa tiedostamattaankin sabotoida toisen yritystä muuttaa elämäntapojaan.

 "Lapset kannattaa ottaa mukaan muutoksen suunnitteluun"

       Samoin perhe voi tukea tai jopa pilata muutoksen riippuen siitä, miten he itse suhtautuvat perheen jäsenen muutokseen. Täytyy muistaa, että muutos koskettaa aina koko perhettä jollain lailla. Siksi on tärkeää, että koko perhe saadaan mukaan prosessiin - tämä koskee myös isovanhempia. Lapsia, varsinkin jo varttuneempia,  voi osallistaa pohdintaan ja kysyä heidän mielipiteitään. Vanhempien vastuulla on viime kädessä kuitenkin sovittujen toimintamallien toteuttaminen ja sovituista asioista kiinnipitämisen varmistaminen.

       Lähdettäessä yhdessä pohtimaan muutosta perheen terveyskäyttäytymiseen, voidaan keskustella perheen kesken siitä, miksi muutos olisi tärkeää ja mitä se tarkoittaisi. On hyvä miettiä mistä joudutaan luopumaan ja mitä sen tilalle saadaan. Ruokailun suhteen voidaan miettiä yhdessä seuraavan viikon ruokalista, jolloin kaikki tietävät mitä odottaa eikä tule tarvetta miettiä pikaruokaa tai muita epäterveellisempiä vaihtoehtoja. Syödään ja tehdään itse normaalia kotiruokaa, jossa jokainen on saanut antaa mielipiteensä ja ajatuksensa listalle. Aktiivisuuden suhteen mietitään miten liikuntaa saadaan arkeen lisää ja vähennetään erilaisten laitteiden ääressä vietettyä aikaa sopimalla siihen yhteisiä pelisääntöjä.

"Arjen rytmi on tärkeä tekijä terveyden edistämisessä"

       Rytmi ja rutiinit ovat tärkeitä tukirakenteita kun harjoitellaan uusia tottumuksia arkeen. On helpompaa onnistua kun on olemassa selkeä rakenne, joka toimii uusien tapojen oppimisen selkänojana. On myös hyvä löytää sopiva sallivuus ja rentous muutoksen kokonaisuuteen. Sovitaan vaikka herkkupäivä, jolloin syöminen on vapaampaa. Tällä vähennetään sitä riskiä, ettei voimakas rajoittaminen ja jatkuva kieltäminen aiheuta vastareaktiota eli esimerkiksi "ratkeamista" ja siihen liittyvää ahmimista.

       Terveellisten elämäntapojen kirjo on laaja ja siksi pitää miettiä oman perhekunnan valmiustasoa ja muutoshalukkuutta. Valitaan muutoskohteista tärkein ja keskitytään aluksi siihen. Aiemmissa blogeissa olen jo nostanut muutoksen mitoittamisen haasteita esiin. Tehdään suunnitelma ja aloitetaan maltillisesti. Kuten kaikessa muutoksessa on hyvä miettiä tavoitteita; mitä me tällä muutoksella haemme? Miksi tätä on tärkeää tehdä? Millaisia haasteita saattaa tulla eteen? Mistä joudumme luopumaan? Mitä tilalle?

"Mieti, miten puhut itsestäsi ja ulkonäöstäsi lastesi kuullen"

        Jos äiti tai isä aloittaa muuttamaan tapojaan, se vääjäämättä vaikuttaa koko perheeseen. Tämä on hyvä muistaa ja etukäteen ottaa huomioon aloitettaessa muutosprosessia. Muutoksista puhuttaessa on merkittävää huomioida miten puhuu omasta ulkonäöstä tai lisäkiloista. On parempi tuoda esiin muutoksen hyötyjä terveyden, jaksamisen ja hyvän olon kautta kuin keskittyä ulkonäöllisiin seikkoihin. Näin lapsetkin oppivat oman hyvinvoinnin huolehtimisen tärkeyden oikeista syistä.

Parhaimmillaan muutos on koko perheen yhteinen, iloinen ja palkitseva prosessi, josta kaikki saavat hyviä asioita omaan arkeensa tukemaan omaa jaksamista ja terveyttä.

     
1. Tee muutoksesta yhteinen projekti - muista kuitenkin, että sinä olet ratkaisevassa roolissa, läheisiltä saat kuitenkin tukea omaan tekemiseesi
2. Miettikää yhdessä millaisia muutoksia prosessi tuo perheen arkeen
3. Koko perhe voi osallistua esimerkiksi seuraavan viikon ruokalistan laatimiseen ja aktiivisuuden lisäämisen suunnitteluun
4. Tehdään pieniä asioita, yksi kerrallaan ja rennolla, mutta määrätietoisella otteella. Näin vähennetään muutosvastarintaa ja muidenkin sitoutumisen aste nousee